14. maaliskuuta 2014

Harjavaltalaisen sotaveteraaniperinteen pysyvän näyttelyn avajaiset 13.3.2014



Torstaina 13. maaliskuuta 2014 tuli kuluneeksi 74 vuotta talvisodan päättymisestä. Vuosipäivää juhlistettiin Harjavallan kirjastossa avaamalla juhlallisesti pitkään valmisteltu pysyvä näyttely harjavaltalaisesta sotaveteraaniperinteestä. Näyttely kantaa samaa nimeä kuin vuonna 2009 julkaistu harjavaltalaisten sotaveteraanien historia- ja matrikkeliteos, Kun käsky kävi, jonka myötä ajatus näyttelyn rakentamisesta syntyi.


Näyttelyvitriini peitettynä ennen juhlatilaisuutta

Kauniin keväisellä säällä siunattua kutsuvierastilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan mm. lukuisat sotiemme veteraanit ja heidän omaisensa, eri järjestöjen edustajat sekä prikaatikenraalit Pentti Airio ja Finn-Göran Wennström. Harjavallan Pelimannit esiintyivät puheiden sekä ruokailun ja kahvituksen välissä, kunnes harsolla peitetty näyttelyvitriini lopuksi paljastettiin.



Näyttely sisältää laajasti rintamaolosuhteissa ja kotirintamalla käytettyjä esineitä: mm. rintamavaatetusta ja -tarvikkeistoa, kenttäpostia, valokuvia sekä rintamalla tehtyjä muistoesineitä. Tarkoituksena on sodan kokeneiden sukupolvien aineellisen ja henkisen perinnön säilyttäminen ja jakaminen nuoremmille ja tuleville sukupolville, jotta he ymmärtäisivät paremmin historiaamme ja nykypäivää. Näyttely on kiitollisuuden osoitus sodan kokeneelle veteraanien sukupolvelle kaikesta heidän tekemästään työstä isänmaamme hyväksi. Lue lisää ja katso kuvia valmiista näyttelystä kirjaston verkkosivuilta.


Vitriiniä paljastetaan

Kirjasto muuntui juhlatilaksi ja takaisin kirjastoksi muutaman tunnin reippaalla työllä. Tilaisuuden ja uudelleenjärjestelyjen jälkeen kirjasto ehti olla normaalisti avoinna vajaat neljä tuntia. Tilaisuus ei olisi ollut mahdollinen ilman Harjavallan keskustan koulun keittiöhenkilökuntaa ja tarjoilussa avustaneita yhdeksännen luokan oppilaita; suuret kiitokset heille ja lukuisille muille näyttelyn parissa työskennelleille.



Näyttely on maksutta avoinna kaikille harjavaltalaisille sekä paikkakunnalla vieraileville kirjaston aukioloaikoina.



Pelimannit esiintyivät lainaustiskin yläpuolisella parvella


Prikaatikenraali Pentti Airio


Prikaatikenraali Finn-Göran Wennström

12. joulukuuta 2013

Kirjastomyyttejä, osa 8

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #8: "Myöhästymismaksut ovat ihan hirveä synti, joista jää pysyvä tahra asiakastietoihin, ja tällaisia asiakkaita pidetään automaattisesti muita huonompina."

Uskallamme väittää, että jokaisella vähänkin aktiivisemmin kirjastoa käyttävällä asiakkaalla on joskus ollut myöhästymismaksuja - varsinkin nykykäytännön aikana, jolloin maksut alkavat kertyä useimmissa tapauksissa heti eräpäivän ylittyessä (lue lisää maksukäytännöistä). Näin ollen olisi täysin pöljää arvottaa asiakkaita sen mukaan kuinka paljon heillä on ollut maksuja. Tämä ei ole edes mahdollista, koska maksuista ei jää merkintää asiakastietoihin sen jälkeen, kun ne on hoidettu, eikä kenelläkään riitä muistikapasiteettia tai mielenkiintoa muistella vahinkoja, joita sattuu kaikille.

Myöhästymismaksuja peritään, jotta eräpäivillä olisi merkitystä käytännön tasolla, kirjastossa säilyisi järjestys ja asiakkaat olisivat keskenään tasa-arvoisia. Ilman niitä lainoja voisi pitää itsellään niin pitkään kuin huvittaa eikä kirjaston hyllyissä olisi lopulta mitään mielenkiintoista muuten kuin sattumanvaraisesti.

Myöhästymismaksuilla itsellään ei ole eräpäivää eikä niistä peritä korkoa. Maksuja ei kuitenkaan kannata kerryttää, sillä tietyn rajan ylityttyä seuraa lainauskielto. Emme myöskään missään tapauksessa suosittele myöhästymismaksujen kerryttämistä kirjaston taloudelliseksi tukemiseksi - sitä teet parhaiten lainaamalla sekä käyttämällä kirjaston palveluja aktiivisesti ja sääntöjen mukaisesti.

Summa summarum; kun tulet kirjastoon hoitamaan myöhästymis- tai muita maksujasi, emme kohtele sinua rikollisena, vaan ihmisenä.

22. marraskuuta 2013

Kirjaston 150-vuotisjuhlat

Vuosi 2013 on Harjavallan kirjastolle juhlavuosi, sillä Harjavallan pitäjään perustettiin lainakirjasto vuonna 1863. Kirjastolaitoksen perustamisesta tuli siis tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Lisäksi nykyinen kirjastorakennus täytti kesällä 15 vuotta. Harjavallan kirjaston historiasta voi lukea lisää täältä.

150-vuotisjuhlaa vietettiin torstaina 10. lokakuuta. Kirjastolla oli kahvi- ja kakkutarjoilu koko päivän ja monenlaista tapahtumaa. Koko henkilökunta oli pukeutunut 1800-luvun tyyliin. Kävijöitä koko päivän aikana oli noin 600.


Juhlapäivänä julkistetusta "Harjavallan kirjastoa menneiltä vuosilta" -näyttelystä

Juhlapäivänä avautui "Harjavallan kirjastoa menneiltä vuosilta" -näyttely, jossa oli nähtävillä lehtileikkeitä ja valokuvia kirjaston vuosien varrelta. Lasten osastolla avattiin niin ikään "Satujen taikaa 150 vuotta sitten" -näyttely.

Juhlavieraille oli ensimmäistä kertaa jaossa kirjaston oma kirjanmerkki. Kuvitus valittiin erityisellä kirjanmerkkikilpailulla, jonka voittajan kuva ikuistettiin merkin etupuolelle. (Klikkaa oikealla olevaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.) Kirjanmerkit ovat edelleen ilmaiseksi jaossa kirjastolla.

Päivän ensimmäinen varsinainen tapahtuma oli Harjavallan runopiirin "Elämänkaari"-esitys, jota seurakunnan kanttori Leena Kivi säesti viululla. Musiikkia kuultiin myös Harjavallan Pelimannien ja SekaWalta-kansanlaulukvartetin esitysten muodossa. Menneen kesän aikana eniten lukeneet Lukutoukka-kilpailuun osallistuneet lapset palkittiin.

Juhlapäivän viimeinen ja odotetuin tapahtuma oli kirjailijavieras Virpi Hämeen-Anttila, joka kertoi runsaalle yleisölle kirjoistaan ja kirjailijan työstä.


Pelimannit musisoivat


Virpi Hämeen-Anttila



Kiitos kaikille juhlavieraille, järjestämisessä avustaneille sekä juhlassa esiintyneille!

1. elokuuta 2013

Kirjastomyyttejä, osa 7

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #7: "Jos on ottanut hyllystä kirjan eikä muista tarkalleen mistä sen otti, on parempi laittaa se umpimähkään jonnekin kirjojen väliin kuin vain jättää sitä lojumaan ympäriinsä - pysyvätpähän ainakin hyllyt siisteinä!"

Älä tee näin.

Hyllyjen siisteys ja järjestys (vastakohtana epäjärjestykselle) ovat kaksi eri asiaa. Kirjasto pyrkii pitämään hyllyt sekä siisteinä että järjestyksessä, mutta ensisijaisesti kirjojen tulee olla järjestyksessä.

Siisti epäjärjestys

Yläpuolella olevassa kuvassa hylly on äärimmäisen siisti, mutta äärimmäisessä epäjärjestyksessä. Kirjat eivät ole luokkajärjestyksessä eivätkä edes aakkosjärjestyksessä. Jos koko kirjasto olisi järjestetty näin, kukaan ei löytäisi sieltä hakemiansa kirjoja.

Epäsiisti järjestys

Tässä kuvassa hylly on erittäin epäsiisti, mutta kirjat ovat järjestyksessä. Ne ovat kaikki samaa luokkaa (86.4) ja ne on järjestetty aakkosiin. Hylly ei ole ilo silmälle, mutta kun haetaan tiettyä kirjaa, sen löytää taatusti tällä tavoin järjestetystä hyllystä, ja näin ollen tämä tilanne on huomattavasti parempi kuin ensin mainittu. Kaiken lisäksi tällaisen hyllyn siistimiseen menee vain muutama sekunti.

Yksi kirja väärässä paikassa

Tilannekuvassa 3 yksi kirja on väärässä paikassa. Huomaatko mikä se on? Ei se mitään, emme mekään huomaisi ohimennen. Eksynyt tapaus on vasemmanpuoleisin kirja. Se ei ole fyysisesti kaukana omasta paikastaan, mutta jos tehtäväksi tulisi löytää tämä nimenomainen kirja, todennäköisyys onnistumiselle olisi äärimmäisen pieni. Hylly näyttää täysin siistiltä ja järjestyksessä olevalta, joten nopealla vilkaisulla kirjaa ei löydä.

Yksi kirja näkyvästi väärässä paikassa

Tässä tilanteessa kirja on selkeästi väärässä paikassa. Kun hyllyt aamuisin käydään läpi, kirjastotyöntekijän on helppo huomata omalta paikaltaan erkaantunut kirja - olipa se sitten miten kaukana omasta hyllystään tahansa - ja laittaa se oikeaan paikkaan. Jos et siis ole täysin varma mistä otit kirjan, laita se näkyvästi väärään paikkaan.

28. kesäkuuta 2013

Kirjastomyyttejä, osa 6

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #6: "Kirjaston luokitusjärjestelmä on hirveän vaikea ja suorastaan järjetön."

Varoitus! Seuraa pitkähkö ja tylsä kirjastofilosofinen selonteko, joka ei sovi heikkohermoisille.

Nimittäin! Mikään kokonaisvaltainen tiedonluokittelujärjestelmä ei ole täydellinen – pyrkimyksenä kun on vähemmän vaatimattomasti koko inhimillisen tiedon järjestäminen hierarkisiin numeroluokkiin – mutta yleinen suomalainen kirjastoluokitus (YKL) on melkoisen hyvä yritys miltei mahdottomassa tehtävässä, käyttäen pelkästään kokonaislukuja 0-99 sekä niiden desimaaleja.


Kirjastotarran anatomia rautalankaesityksenä

Jokaisella kirjaston teoksella on osasto, luokka ja lisäksi mahdollisesti hylly, mitkä yhdessä ilmaisevat paitsi teoksen sisällön, myös sen fyysisen sijainnin kirjaston kokoelmassa.

Luokkanumero muodostuu pääluokasta, joka on aina kaksinumeroinen, sekä pääluokan mahdollisista desimaaleista. Yllä olevassa kuvassa pääluokka on 84 eli kertomakirjallisuus, desimaalin 2 täsmentäessä kyseessä olevan suomenkielinen kertomakirjallinen teos.

Karkeasti yleistettynä, mitä enemmän desimaaleja luokkanumerossa on, sitä erikoistuneempi teos on kyseessä. Esimerkiksi teos, jonka luokka on 78, käsittelee musiikkia yleisesti. Sen sijaan teos, jonka luokka on 78.48163, käsittelee japanilaista kansanmusiikkia. Jokainen lisätty desimaali vie aihetta rajatummalle alueelle. Edellisen esimerkin mukaisesti:

78 - musiikki yleisesti
78.4 - kansanmusiikki yleisesti
78.48 - Euroopan ulkopuolisten maanosien kansanmusiikki
78.481 - Aasian kansanmusiikki
78.4816 - Itä-Aasian kansanmusiikki
78.48163 - Japanin kansanmusiikki

Mihin teos, jonka luokka on 78.48163, sijoittuu kirjastossa, riippuu kirjaston hyllyrakenteesta. Suuri kokoelma on yleensä syytä jakaa tarkempiin osa-alueisiin. Harjavallan kirjastossa japanilainen kansanmusiikkilevy päätyisi luokkaan 78.4, koska tarkempaa kansanmusiikkiluokkaa ei ole. Teos sijoittuu kirjastossa aina pistettä lähimpänä olevan desimaalin mukaan.

Koska edellinen virke ei todennäköisesti avaudu äkkiseltään, otetaan toinen, käytännönläheisempi esimerkki. Harjavallan kirjastossa on seuraavat hyllyt:

79 - urheilu ja liikunta
... jne.
79.3 - palloilu
79.31 - jalkapallo
79.37 - jääkiekko ja jääpallo
79.4 - retkeily, ulkoilu
... jne.

Hylly 79.3 on hierarkisesti hyllyn 79 alapuolella, sillä palloilu on yksi urheilun ja liikunnan muoto. Luokat 79.31 ja 79.37 taas ovat luokan 79.3 alapuolella, koska jalkapallo ja jääkiekko ovat eräitä palloilun lajeja. (Tämä on hyvä esimerkki hierarkisen järjestelmän suurpiirteisyydestä, sillä joku saattaisi olla eri mieltä jääkiekon luokittelemisesta palloiluksi; syy luokitukseen on historiallinen.)

Esimerkiksi hyllyjä 79.34 (golf) tai 79.35 (tennis) ei ole Harjavallassa, koska näiden luokkien kirjoja ei ole tarpeeksi, jotta hyllyjen perustaminen olisi mielekästä. Luokkien 79.34 ja 79.35 omaavia kirjoja kyllä on kokoelmassa; ne sijoittuvat hyllyyn 79.3, koska se on lähin ylempi luokka, jolla on oma hyllynsä. Jossain pienemmässä kirjastossa saattaisi olla pelkästään hylly 79, jolloin siihen sijoittuisivat kaikki luokan 79 kirjat, riippumatta niiden desimaaleista.

YKL-järjestelmä ei ole salainen, vaan kaikkien nähtävissä ja selattavissa osoitteessa ykl.kirjastot.fi. Ja ei: kirjaston henkilökunta ei osaa luokitusjärjestelmää sataprosenttisesti ulkoa, korkeintaan pääluokat ja desimaalit noin seitsenkymmentäprosenttisesti. ;)

Seuraavassa osassa käsitellään lisää hyllyjärjestyksen filosofiaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset