Kirjastomyyttejä, osa 2

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Joka kuun lopussa niin kauan kuin juttua riittää julkaistaan uusi kirjoitus. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme. Joillekin "myyttien" todellinen laita saattaa olla täysin itsestäänselvä, mutta kaikille se ei ole.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #2: "Kirjastossa saa puhua vain kuiskaamalla ja mielellään ainoastaan äärimmäisessä hädässä."

Kirjasto mielletään perinteisesti äärimmäisen hiljaisuuden paikaksi, jota vartioivat tiukoin hiusnutturoin varustautuneet, pienimmästäkin äännähdyksestä hyssyttelevät kirjastotädit, mutta tämä pitää suunnilleen yhtä hyvin paikkansa kuin se, että kirjastosta saa vain lainakirjoja. Nykypäivänä tilanne on erilainen: kirjaston tarjoamat palvelut ovat monipuolistuneet ja samalla paikan luonne on muuttunut.


Conan Kirjastonhoitaja ei työskentele Harjavallassa. ("-Mikä on parasta elämässä? -Hyssytellä äänekkäitä. Nähdä heidän ajavan kotiin. Ja kuulla kirjaston hiljaisuus.")

Yleisesti ottaen kirjastossa saa puhua kuiskaamatta. Paitsi tiedontarjoaja, kirjasto on myös ajanviettopaikka, joka pyrkii tarjoamaan kaikille jotain. Lehtienlukusalissa tulee saada lukea rauhassa ja esimerkiksi nuortenosastolla tulee saada jutella normaalisti. Näiden kahden "ääripään" välillä tasapainoilemme, tilan paikoin haasteellisen akustiikan asettamissa raameissa.

Kovaääninen keskustelu ja huutaminen eivät ole sallittua, samalla tavoin kuin mikään muukaan epäystävällinen käytös. Ihanteena on kirjastoympäristö, jossa kaikki viihtyvät ja ottavat toisensa huomioon.

Seuraavassa osassa käsitellään kirjastolaisten työnkuvaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Lainan päivä 2013

Helmikuun 8. päivä eli Lainan päivä on perinteinen kirjastojen juhlapäivä. Kuten lähes kaikissa Suomen kirjastoissa, Harjavallan kirjastossa järjestettiin tuolloin monenlaista ohjelmaa.

Aulassa alkoi heti kymmeneltä koko päivän jatkunut pienimuotoinen poistomyynti, joka ei vetänyt määrällisesti aivan vertoja Eino Leinon päivän poistomyynnille, mutta kirjoja myytiin kirjaimellisesti säkkikaupalla, kahdella eurolla per säkki.



Lapsille järjestettiin kello 9.30 ja 10.15 Nick Butterworthin kirjaan perustuva nukketeatteriesitys Ketun lämmin yö. Näyttelijöinä toimivat tuttuun tapaan kirjaston työntekijät, tällä kertaa kolmistaan.





Lainan päivän aikana saatiin käyttöön myös loput kalustohankinnat: uudet sohvat, nojatuolit ja pöydät aiemmin lähes tyhjillään olleeseen mediateekin tilaan sekä nuorten nurkkaukseen.



40-vuotisjuhlavuottaan viettävät Harjavallan Pelimannit ilahduttivat kävijöitä elävällä musiikilla klo 13. Musiikin jälkeen julkistettiin ja palkittiin edellisvuoden Vuoden lainaajat. Valitut eivät olleet vuoden aikana määrällisesti eniten lainanneita, vaan positiivisia ja monipuolisia asiakkaita. Vuoden lainaajaksi valittiin Kalevi Ovaska, vuoden seniorilainaajaksi Liisa Teini ja vuoden nuoreksi lainaajaksi Vera Finnilä.

Lainan päivänä julkaistiin myös kirjastovirkailija Jarkko Miikan laatima Harjavallan kirjaston historiikki.

Poistomyynti muuten jatkuu vielä tämän viikon, tervetuloa!