On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.
Myytti #2: "Kirjastossa saa puhua vain kuiskaamalla ja mielellään ainoastaan äärimmäisessä hädässä."
Kirjasto mielletään perinteisesti äärimmäisen hiljaisuuden paikaksi, jota vartioivat tiukoin hiusnutturoin varustautuneet, pienimmästäkin äännähdyksestä hyssyttelevät kirjastotädit, mutta tämä pitää suunnilleen yhtä hyvin paikkansa kuin se, että kirjastosta saa vain lainakirjoja. Nykypäivänä tilanne on erilainen: kirjaston tarjoamat palvelut ovat monipuolistuneet ja samalla paikan luonne on muuttunut.
Conan Kirjastonhoitaja ei työskentele Harjavallassa. ("-Mikä on parasta elämässä? -Hyssytellä äänekkäitä. Nähdä heidän ajavan kotiin. Ja kuulla kirjaston hiljaisuus.")
Yleisesti ottaen kirjastossa saa puhua kuiskaamatta. Paitsi tiedontarjoaja, kirjasto on myös ajanviettopaikka, joka pyrkii tarjoamaan kaikille jotain. Lehtienlukusalissa tulee saada lukea rauhassa ja esimerkiksi nuortenosastolla tulee saada jutella normaalisti. Näiden kahden "ääripään" välillä tasapainoilemme, tilan paikoin haasteellisen akustiikan asettamissa raameissa.
Kovaääninen keskustelu ja huutaminen eivät ole sallittua, samalla tavoin kuin mikään muukaan epäystävällinen käytös. Ihanteena on kirjastoympäristö, jossa kaikki viihtyvät ja ottavat toisensa huomioon.
Seuraavassa osassa käsitellään kirjastolaisten työnkuvaa.
Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset