Kirjastomyyttejä, osa 8

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #8: "Myöhästymismaksut ovat ihan hirveä synti, joista jää pysyvä tahra asiakastietoihin, ja tällaisia asiakkaita pidetään automaattisesti muita huonompina."

Uskallamme väittää, että jokaisella vähänkin aktiivisemmin kirjastoa käyttävällä asiakkaalla on joskus ollut myöhästymismaksuja - varsinkin nykykäytännön aikana, jolloin maksut alkavat kertyä useimmissa tapauksissa heti eräpäivän ylittyessä (lue lisää maksukäytännöistä). Näin ollen olisi täysin pöljää arvottaa asiakkaita sen mukaan kuinka paljon heillä on ollut maksuja. Tämä ei ole edes mahdollista, koska maksuista ei jää merkintää asiakastietoihin sen jälkeen, kun ne on hoidettu, eikä kenelläkään riitä muistikapasiteettia tai mielenkiintoa muistella vahinkoja, joita sattuu kaikille.

Myöhästymismaksuja peritään, jotta eräpäivillä olisi merkitystä käytännön tasolla, kirjastossa säilyisi järjestys ja asiakkaat olisivat keskenään tasa-arvoisia. Ilman niitä lainoja voisi pitää itsellään niin pitkään kuin huvittaa eikä kirjaston hyllyissä olisi lopulta mitään mielenkiintoista muuten kuin sattumanvaraisesti.

Myöhästymismaksuilla itsellään ei ole eräpäivää eikä niistä peritä korkoa. Maksuja ei kuitenkaan kannata kerryttää, sillä tietyn rajan ylityttyä seuraa lainauskielto. Emme myöskään missään tapauksessa suosittele myöhästymismaksujen kerryttämistä kirjaston taloudelliseksi tukemiseksi - sitä teet parhaiten lainaamalla sekä käyttämällä kirjaston palveluja aktiivisesti ja sääntöjen mukaisesti.

Summa summarum; kun tulet kirjastoon hoitamaan myöhästymis- tai muita maksujasi, emme kohtele sinua rikollisena, vaan ihmisenä.

Kirjaston 150-vuotisjuhlat

Vuosi 2013 on Harjavallan kirjastolle juhlavuosi, sillä Harjavallan pitäjään perustettiin lainakirjasto vuonna 1863. Kirjastolaitoksen perustamisesta tuli siis tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Lisäksi nykyinen kirjastorakennus täytti kesällä 15 vuotta. Harjavallan kirjaston historiasta voi lukea lisää täältä.

150-vuotisjuhlaa vietettiin torstaina 10. lokakuuta. Kirjastolla oli kahvi- ja kakkutarjoilu koko päivän ja monenlaista tapahtumaa. Koko henkilökunta oli pukeutunut 1800-luvun tyyliin. Kävijöitä koko päivän aikana oli noin 600.


Juhlapäivänä julkistetusta "Harjavallan kirjastoa menneiltä vuosilta" -näyttelystä

Juhlapäivänä avautui "Harjavallan kirjastoa menneiltä vuosilta" -näyttely, jossa oli nähtävillä lehtileikkeitä ja valokuvia kirjaston vuosien varrelta. Lasten osastolla avattiin niin ikään "Satujen taikaa 150 vuotta sitten" -näyttely.

Juhlavieraille oli ensimmäistä kertaa jaossa kirjaston oma kirjanmerkki. Kuvitus valittiin erityisellä kirjanmerkkikilpailulla, jonka voittajan kuva ikuistettiin merkin etupuolelle. (Klikkaa oikealla olevaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.) Kirjanmerkit ovat edelleen ilmaiseksi jaossa kirjastolla.

Päivän ensimmäinen varsinainen tapahtuma oli Harjavallan runopiirin "Elämänkaari"-esitys, jota seurakunnan kanttori Leena Kivi säesti viululla. Musiikkia kuultiin myös Harjavallan Pelimannien ja SekaWalta-kansanlaulukvartetin esitysten muodossa. Menneen kesän aikana eniten lukeneet Lukutoukka-kilpailuun osallistuneet lapset palkittiin.

Juhlapäivän viimeinen ja odotetuin tapahtuma oli kirjailijavieras Virpi Hämeen-Anttila, joka kertoi runsaalle yleisölle kirjoistaan ja kirjailijan työstä.


Pelimannit musisoivat


Virpi Hämeen-Anttila



Kiitos kaikille juhlavieraille, järjestämisessä avustaneille sekä juhlassa esiintyneille!

Kirjastomyyttejä, osa 7

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #7: "Jos on ottanut hyllystä kirjan eikä muista tarkalleen mistä sen otti, on parempi laittaa se umpimähkään jonnekin kirjojen väliin kuin vain jättää sitä lojumaan ympäriinsä - pysyvätpähän ainakin hyllyt siisteinä!"

Älä tee näin.

Hyllyjen siisteys ja järjestys (vastakohtana epäjärjestykselle) ovat kaksi eri asiaa. Kirjasto pyrkii pitämään hyllyt sekä siisteinä että järjestyksessä, mutta ensisijaisesti kirjojen tulee olla järjestyksessä.



Yläpuolella olevassa kuvassa hylly on äärimmäisen siisti, mutta äärimmäisessä epäjärjestyksessä. Kirjat eivät ole luokkajärjestyksessä eivätkä edes aakkosjärjestyksessä. Jos koko kirjasto olisi järjestetty näin, kukaan ei löytäisi sieltä hakemiansa kirjoja.



Tässä kuvassa hylly on erittäin epäsiisti, mutta kirjat ovat järjestyksessä. Ne ovat kaikki samaa luokkaa (86.4) ja ne on järjestetty aakkosiin. Hylly ei ole ilo silmälle, mutta kun haetaan tiettyä kirjaa, sen löytää taatusti tällä tavoin järjestetystä hyllystä, ja näin ollen tämä tilanne on huomattavasti parempi kuin ensin mainittu. Kaiken lisäksi tällaisen hyllyn siistimiseen menee vain muutama sekunti.



Tilannekuvassa 3 yksi kirja on väärässä paikassa. Huomaatko mikä se on? Ei se mitään, emme mekään huomaisi ohimennen. Eksynyt tapaus on vasemmanpuoleisin kirja. Se ei ole fyysisesti kaukana omasta paikastaan, mutta jos tehtäväksi tulisi löytää tämä nimenomainen kirja, todennäköisyys onnistumiselle olisi äärimmäisen pieni. Hylly näyttää täysin siistiltä ja järjestyksessä olevalta, joten nopealla vilkaisulla kirjaa ei löydä.



Tässä tilanteessa kirja on selkeästi väärässä paikassa. Kun hyllyt aamuisin käydään läpi, kirjastotyöntekijän on helppo huomata omalta paikaltaan erkaantunut kirja - olipa se sitten miten kaukana omasta hyllystään tahansa - ja laittaa se oikeaan paikkaan. Jos et siis ole täysin varma mistä otit kirjan, laita se näkyvästi väärään paikkaan.

Kirjastomyyttejä, osa 6

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #6: "Kirjaston luokitusjärjestelmä on hirveän vaikea ja suorastaan järjetön."

Varoitus! Seuraa pitkähkö ja tylsä kirjastofilosofinen selonteko, joka ei sovi heikkohermoisille.

Nimittäin! Mikään kokonaisvaltainen tiedonluokittelujärjestelmä ei ole täydellinen – pyrkimyksenä kun on vähemmän vaatimattomasti koko inhimillisen tiedon järjestäminen hierarkisiin numeroluokkiin – mutta yleinen suomalainen kirjastoluokitus (YKL) on melkoisen hyvä yritys miltei mahdottomassa tehtävässä, käyttäen pelkästään kokonaislukuja 0-99 sekä niiden desimaaleja.


Kirjastotarran anatomia rautalankaesityksenä

Jokaisella kirjaston teoksella on osasto, luokka ja lisäksi mahdollisesti hylly, mitkä yhdessä ilmaisevat paitsi teoksen sisällön, myös sen fyysisen sijainnin kirjaston kokoelmassa.

Luokkanumero muodostuu pääluokasta, joka on aina kaksinumeroinen, sekä pääluokan mahdollisista desimaaleista. Yllä olevassa kuvassa pääluokka on 84 eli kertomakirjallisuus, desimaalin 2 täsmentäessä kyseessä olevan suomenkielinen kertomakirjallinen teos.

Karkeasti yleistettynä, mitä enemmän desimaaleja luokkanumerossa on, sitä erikoistuneempi teos on kyseessä. Esimerkiksi teos, jonka luokka on 78, käsittelee musiikkia yleisesti. Sen sijaan teos, jonka luokka on 78.48163, käsittelee japanilaista kansanmusiikkia. Jokainen lisätty desimaali vie aihetta rajatummalle alueelle. Edellisen esimerkin mukaisesti:

78 - musiikki yleisesti
78.4 - kansanmusiikki yleisesti
78.48 - Euroopan ulkopuolisten maanosien kansanmusiikki
78.481 - Aasian kansanmusiikki
78.4816 - Itä-Aasian kansanmusiikki
78.48163 - Japanin kansanmusiikki

Mihin teos, jonka luokka on 78.48163, sijoittuu kirjastossa, riippuu kirjaston hyllyrakenteesta. Suuri kokoelma on yleensä syytä jakaa tarkempiin osa-alueisiin. Harjavallan kirjastossa japanilainen kansanmusiikkilevy päätyisi luokkaan 78.4, koska tarkempaa kansanmusiikkiluokkaa ei ole. Teos sijoittuu kirjastossa aina pistettä lähimpänä olevan desimaalin mukaan.

Koska edellinen virke ei todennäköisesti avaudu äkkiseltään, otetaan toinen, käytännönläheisempi esimerkki. Harjavallan kirjastossa on seuraavat hyllyt:

79 - urheilu ja liikunta
... jne.
79.3 - palloilu
79.31 - jalkapallo
79.37 - jääkiekko ja jääpallo
79.4 - retkeily, ulkoilu
... jne.

Hylly 79.3 on hierarkisesti hyllyn 79 alapuolella, sillä palloilu on yksi urheilun ja liikunnan muoto. Luokat 79.31 ja 79.37 taas ovat luokan 79.3 alapuolella, koska jalkapallo ja jääkiekko ovat eräitä palloilun lajeja. (Tämä on hyvä esimerkki hierarkisen järjestelmän suurpiirteisyydestä, sillä joku saattaisi olla eri mieltä jääkiekon luokittelemisesta palloiluksi; syy luokitukseen on historiallinen.)

Esimerkiksi hyllyjä 79.34 (golf) tai 79.35 (tennis) ei ole Harjavallassa, koska näiden luokkien kirjoja ei ole tarpeeksi, jotta hyllyjen perustaminen olisi mielekästä. Luokkien 79.34 ja 79.35 omaavia kirjoja kyllä on kokoelmassa; ne sijoittuvat hyllyyn 79.3, koska se on lähin ylempi luokka, jolla on oma hyllynsä. Jossain pienemmässä kirjastossa saattaisi olla pelkästään hylly 79, jolloin siihen sijoittuisivat kaikki luokan 79 kirjat, riippumatta niiden desimaaleista.

YKL-järjestelmä ei ole salainen, vaan kaikkien nähtävissä ja selattavissa osoitteessa ykl.kirjastot.fi. Ja ei: kirjaston henkilökunta ei osaa luokitusjärjestelmää sataprosenttisesti ulkoa, korkeintaan pääluokat ja desimaalit noin seitsenkymmentäprosenttisesti. ;)

Seuraavassa osassa käsitellään lisää hyllyjärjestyksen filosofiaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Kirjastomyyttejä, osa 5

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #5: "Kirjaston tiskissä istuvaa henkilöä saa häiritä vain äärimmäisissä hätätilanteissa."

Jostain syystä tämä myytti elää rinnakkain osassa 3 käsitellyn myytin kanssa, eli pahimmillaan stereotyyppinen kirjastovirkailija istuu koko päivän lainaus- ja palautustiskissä eikä häntä saa missään nimessä "häiritä". Aika tylsää!

Onneksi asia ei ole näin. Tiskin ääressä istuva työntekijä on siinä nimenomaan asiakkaita varten. Vaikka tiskissä istuessa tehdään aina muita työtehtäviä, ne voi ja tulee keskeyttää asiakaspalvelun ajaksi. Tiskivuoro (jota ei pidä sekoittaa tiskaamiseen, minkä hoitaa astianpesukone) kestää henkilöstötilanteesta riippuen maksimissaan kolme tuntia, joten muita työtehtäviä ehtii tiskivuoron ulkopuolellakin. Työntekijän saa myös pyytää hyllyjen väliin mukaan, sillä henkilökunnan työtiloista voi yleensä kellonsoitolla pyytää jonkun tuuraamaan siksi aikaa - ja jos ei voi, muut joutuvat vain yksinkertaisesti odottamaan vuoroaan.

Kirjaston työntekijöihin voi törmätä myös muualla kuin tiskissä ja heitä saa "häiritä" aivan samalla tavalla.

Seuraavassa osassa käsitellään kirjaston luokitusjärjestelmää.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Kirjastomyyttejä, osa 4

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #4: "Kirjaston työntekijät ovat lukeneet melkein kaikki kirjaston kirjat."

Harjavallan kirjastossa on noin 76000 kirjaa, muusta aineistosta puhumattakaan. Pelkästään aikuisten romaaneja on noin 25000, mikä tarkoittaisi että 43 vuoden ikään (henkilökunnan keski-ikä) ehtineen työntekijän olisi pitänyt lukea noin kaksi, mielellään kolme romaania joka ikinen päivä koko aikuisiänsä ajan päästäkseen kyseiseen tavoitteeseen. Siihen päälle sitten vielä tietokirjat, lasten ja nuorten aineisto sekä muu kuin kirja-aineisto. Yhteensä Harjavallan kirjastossa on reilut 80000 kirjaa, elokuvaa, cd-levyä ynnä muuta teosta. Koko henkilökunnalle tasaisesti jaettuna se tekisi "vain" noin 13333 teosta, eli vain puolitoista läpikäytävää teosta jokaiselle aikuisiän päivälle 43 ikävuoteen mennessä.

Lukeneisuus on kirjastoalalla ehdotonta valttia, mutta tarkkaavaisuus paikkaa vääjäämättömiä ajanpuutteen jättämiä aukkoja. Läpilukeminen ei ole edellytys sille, että tietää kirjan sisällöstä. Monesti riittää, että pitää silmänsä auki käsitellessään kirjoja. Eräällä tapaa kirjaston asiakkaat lukevat kirjoja meidän puolestamme: asiakaspalvelun (ja lainatilastojen) myötä näemme minkä tyyppisiä kirjoja ihmiset lukevat ja kenties saamme tietää myös mitä mieltä he olivat lukemastaan. Tämä helpottaa paitsi asiakkaiden neuvomista ja suositusten tekemistä, myös uusien hankintojen tekemistä.

Kun seuraavan kerran palautat kirjan kirjastoon, kerro palautusta vastaanottavalle työntekijälle mitä mieltä olit lukukokemuksesta. Autat meitä työssämme!

Seuraavassa osassa käsitellään lainaustiskissä istuvan työntekijän häiritsemistä.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

(Kirjapinokuvan otti nimimerkki swanksalot. Kuvaa käytetty lisenssinsä mukaisesti.)

Sähköistä ankeriasmenoa kirjastolla

Perjantaiaamuna 12.4. kirjastolla saatiin nauttia elävästä musiikista. Duo Sähköankerias eli Kimmo Haikonen ja Hamid Moeini ilahduttivat lapsia ja lapsenmielisiä kahden konsertin verran. Yhteensä konserteissa kävi lähes 200 ihmistä.


Vauhdikasta menoa.

Konserteissa kuultiin lauluja mm. auringosta ja sateesta, hiekkakakkujen tekemisestä, sirkushuveista sekä avaruusjunista. Yleisö pääsi osallistumaan paitsi laulamiseen myös musisointiin - sekä istumapaikoiltaan että lavalla. Yleisön osallistuminen oli innokasta, suurimman suosion saadessa varmaankin duon saippuakuplakone, jota halukkaat pääsivät operoimaan.

Kiitokset Sähköankerias-duolle taatusti mieleenpainuvasta elämyksestä!

Kirjastomyyttejä, osa 3

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #3: "Kirjastotyö on pelkkää lainaustiskissä istumista."

Yhdeltätoista tiskiin, seitsemältä kotiin, se on sellainen kirjastotädin maanantai?

Tämä on varmastikin nopealla vilkaisulla kirjastotyön näkyvin osa, mutta ei vie ajallisesti puoliakaan kirjaston työntekijän päivästä.

Kuten ensimmäisessä Kirjastomyyttejä-osassa todettiin, työaamut alkavat monenkirjavilla aamutoimilla. Päivätoimet ovat sitäkin monenkirjavampia. Asiakaspalvelu kuuluu näihin ja on eittämättä yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein. Mutta kuten sanottua, muitakin tehtäviä on, muun muassa:

• Aineiston valinta ja hankinta
• Saapuvien kirjalähetysten käsittely
• Luettelointi
• Tarroittaminen ja muovittaminen
• Kirjojen korjaaminen
• Kokoelmatyö
• Satutuntien ynnä muiden tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen
• Markkinointi

Kirjastoon ei suinkaan hankita automaattisesti kaikkea, mitä sinne tarjotaan, vaan valinnan tekee henkilökunta. Kaikkea olisi varaa eikä syytäkään hankkia, vaan määrärahojen puitteissa hankitaan sellaista aineistoa, jonka arvioidaan kiinnostavan harjavaltalaisia. Arvioiden tukena ovat lainaustilastot ja suora kokemus siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa - toisin sanoen yhteys asiakkaisiin. Aineiston välittäjiltä tulee uutuuslistoja viikottain, joten valintaa ja hankintaa tehdään käytännössä koko ajan. Viikottain tulee myös uutuuslähetyksiä, jotka henkilökunta käsittelee vaihe vaiheelta lainauskuntoon.

Kirjastomaailmassa luettelointi tarkoittaa lainattavan aineiston tietojen siirtämistä tietokoneelle. Näihin tietoihin lukeutuvat mm. tekijätiedot, nimi, sisällön määrä ja laatu, julkaisutiedot sekä luokitus; yleisesti ottaen kaikki mahdollinen tieto, minkä kukaan kyseessä olevasta teoksesta mahdollisesti haluaisi tietää. Luettelointi muistuttaa ulkoisesti hieman tietokoneohjelmointia, mistä voi johtaa karkean vertauksen: jokainen teos ohjelmoidaan kirjaston tietokantaan. Näin kaikki teokset ovat löydettävissä kirjaston aineistotietokannasta ja paikannettavissa kirjaston hyllyistä.


Esimerkki luettelointitietueesta (klikkaa suurentaaksesi kuvaa).

Kun teos on luetteloitu, se tarroitetaan. Tarra sisältää kirjan perustiedot, luokkanumeron ja hyllytunnuksen, sen muista kirjoista yksiselitteisesti erottavan nidetunnuksen sekä viivakoodin, joka nopeuttaa sen käsittelyä (erityisesti lainaamista ja palauttamista). Lopuksi, mikäli kyseessä on kirja tai pahvikantinen CD, teos päällystetään muovilla sen eliniän pidentämiseksi.

Muovittaminenkaan tosin ei ole mikään maaginen suoja: ahkerassa käytössä olevat kirjat kaipaavat monesti korjaamista, mikä on oma taitolajinsa. Kirjastolla on siihen omat erityisvälineensä ja koulutettu henkilökunta. Onkin syytä huomauttaa, että mikäli lainaamastasi kirjasta esimerkiksi irtoaa sivuja, niitä ei tule yrittää itse kiinnittää takaisin. Kirjaston henkilökunta kyllä hoitaa asian, kun kirja palautuu, eikä tavallisesta käytön ja ajan aiheuttamasta kulumisesta veloiteta asiakasta.


Korjattavana olevia kirjoja ja korjausvälineitä.

Kokoelmatyöhön kuuluu mm. aineiston uudelleenjärjestelyä ja karsintaa. Vanhaa ja käyttämätöntä materiaalia poistetaan kirjaston kokoelmasta jatkuvasti ja ainoastaan osa tästä aineistosta menee myyntiin. Tämä on eräällä tapaa samanlainen prosessi kuin uuden aineiston valinta: henkilökunta arvioi mikä aineisto ei ole enää tarpeellista kokoelmassa. Koska kirjoja ja muuta lainattavaa aineistoa tulee koko ajan lisää eikä saapuvan ja poistuvan aineiston suhde ole sama, hyllyjärjestys ei voi pysyä pitkään samanlaisena vaan tarvitaan uudelleenjärjestelyjä. Joskus uudelleenjärjestelyt ovat melko näkyviä, toisinaan vähemmän.

Kirjasto järjestää myös kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa eri-ikäisille asiakkailleen. Hyvä esimerkki tästä ovat lasten jokaperjantaiset satu- ja askartelutunnit sekä miesten ja naisten luku- ja keskustelupiirit. Näiden tapahtumien järjestäminen vie parhaimmillaan paljon aikaa.

Tapahtumia ja kirjastoa yleensäkin pitää myös tehdä tunnetuksi, markkinoida. Esimerkiksi kirjaston tiloissa olevien mainosten (jotka henkilökunta laatii itse), lehti-ilmoitusten sekä Facebook- ja Twitter-ilmoittelun lisäksi markkinointiin voi ja tuleekin lukea myös tämä blogi.

Ja kaikki tämä on vain pintaraapaisu ihmeellisestä maailmasta, joka on kirjastotyö.

Seuraavassa osassa käsitellään kirjaston henkilökunnan lukeneisuutta.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Kirjastomyyttejä, osa 2

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Joka kuun lopussa niin kauan kuin juttua riittää julkaistaan uusi kirjoitus. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme. Joillekin "myyttien" todellinen laita saattaa olla täysin itsestäänselvä, mutta kaikille se ei ole.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #2: "Kirjastossa saa puhua vain kuiskaamalla ja mielellään ainoastaan äärimmäisessä hädässä."

Kirjasto mielletään perinteisesti äärimmäisen hiljaisuuden paikaksi, jota vartioivat tiukoin hiusnutturoin varustautuneet, pienimmästäkin äännähdyksestä hyssyttelevät kirjastotädit, mutta tämä pitää suunnilleen yhtä hyvin paikkansa kuin se, että kirjastosta saa vain lainakirjoja. Nykypäivänä tilanne on erilainen: kirjaston tarjoamat palvelut ovat monipuolistuneet ja samalla paikan luonne on muuttunut.


Conan Kirjastonhoitaja ei työskentele Harjavallassa. ("-Mikä on parasta elämässä? -Hyssytellä äänekkäitä. Nähdä heidän ajavan kotiin. Ja kuulla kirjaston hiljaisuus.")

Yleisesti ottaen kirjastossa saa puhua kuiskaamatta. Paitsi tiedontarjoaja, kirjasto on myös ajanviettopaikka, joka pyrkii tarjoamaan kaikille jotain. Lehtienlukusalissa tulee saada lukea rauhassa ja esimerkiksi nuortenosastolla tulee saada jutella normaalisti. Näiden kahden "ääripään" välillä tasapainoilemme, tilan paikoin haasteellisen akustiikan asettamissa raameissa.

Kovaääninen keskustelu ja huutaminen eivät ole sallittua, samalla tavoin kuin mikään muukaan epäystävällinen käytös. Ihanteena on kirjastoympäristö, jossa kaikki viihtyvät ja ottavat toisensa huomioon.

Seuraavassa osassa käsitellään kirjastolaisten työnkuvaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Lainan päivä 2013

Helmikuun 8. päivä eli Lainan päivä on perinteinen kirjastojen juhlapäivä. Kuten lähes kaikissa Suomen kirjastoissa, Harjavallan kirjastossa järjestettiin tuolloin monenlaista ohjelmaa.

Aulassa alkoi heti kymmeneltä koko päivän jatkunut pienimuotoinen poistomyynti, joka ei vetänyt määrällisesti aivan vertoja Eino Leinon päivän poistomyynnille, mutta kirjoja myytiin kirjaimellisesti säkkikaupalla, kahdella eurolla per säkki.



Lapsille järjestettiin kello 9.30 ja 10.15 Nick Butterworthin kirjaan perustuva nukketeatteriesitys Ketun lämmin yö. Näyttelijöinä toimivat tuttuun tapaan kirjaston työntekijät, tällä kertaa kolmistaan.





Lainan päivän aikana saatiin käyttöön myös loput kalustohankinnat: uudet sohvat, nojatuolit ja pöydät aiemmin lähes tyhjillään olleeseen mediateekin tilaan sekä nuorten nurkkaukseen.



40-vuotisjuhlavuottaan viettävät Harjavallan Pelimannit ilahduttivat kävijöitä elävällä musiikilla klo 13. Musiikin jälkeen julkistettiin ja palkittiin edellisvuoden Vuoden lainaajat. Valitut eivät olleet vuoden aikana määrällisesti eniten lainanneita, vaan positiivisia ja monipuolisia asiakkaita. Vuoden lainaajaksi valittiin Kalevi Ovaska, vuoden seniorilainaajaksi Liisa Teini ja vuoden nuoreksi lainaajaksi Vera Finnilä.

Lainan päivänä julkaistiin myös kirjastovirkailija Jarkko Miikan laatima Harjavallan kirjaston historiikki.

Poistomyynti muuten jatkuu vielä tämän viikon, tervetuloa!

Kirjastomyyttejä, osa 1

Nyt alkavassa Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Joka kuun lopussa niin kauan kuin juttua riittää julkaistaan uusi kirjoitus. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme. Joillekin "myyttien" todellinen laita saattaa olla täysin itsestäänselvä, mutta kaikille se ei ole.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #1: "Kirjaston henkilökunta tulee töihin hieman ennen yhtätoista, jolloin ovet avataan asiakkaille."

Väärin! Ainoastaan olettamuksen looginen jatkumo pitää paikkansa: kun kirjasto sulkee ovensa päivän päätteeksi, siellä ei pian sen jälkeen ole enää ketään. Aamuvuoro sen sijaan saapuu paikalle kahdeksalta.

Tarkoittaako tämä sitä, että kirjasto voisi avata ovensa asiakkaille jo kahdeksalta? Valitettavasti ei. Aamutoimet pitävät työntekijät sen verran kiireisinä, että ajan jakaminen asiakaspalvelulle ja aamutoimille olisi kohtuuttoman hankalaa.


Kirjastosetä hyllyttää.

Aamutoimiin lukeutuvat muun muassa edellisen päivän aikana palautuneiden kirjojen vieminen takaisin hyllyyn, hyllyjärjestyksen siistiminen, uusien sanoma- ja aikakauslehtien käsitteleminen sekä päivän karhukirjeiden tarkastaminen ja lähettäminen. Täydellisen aamutoimilistan lukeminen olisi vielä tylsempää kuin sen kokoaminen, joten jätämme sen väliin. Tehtävien kirjo on laaja.


Erään aamun uudet sanoma- ja aikakauslehdet.

Eräällä tapaa kirjasto kyllä on asiakkaiden tavoitettavissa jo aamuvarhain: puhelimitse. Lainojen uusiminen, varausten tekeminen ja vaikkapa tietokoneiden ajanvaraukset hoituvat normaalisti heti jahka virkailijapäätteet on saatu auki. Jos asia ei ole kiireellinen, kirjaston tavoittaa myös sähköpostitse. Kirjaston postiluukkua tarkkaillaan pitkin päivää, alkaen aamusta.

Seuraavassa osassa käsitellään hiljaisuutta.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Dvd:tkin jakautuvat genrehyllyihin

Kirjaston vuoden 2012 asiakaskyselyssä kysyttiin mm. asiakkaiden mielipiteitä kirjallisuuden genre- eli lajityyppihyllyistä. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä uuteen menettelyyn, jossa kirjat eivät ole ns. yksissä aakkosissa vaan jakautuvat erillisiin lajityyppihyllyihin, joissa esimerkiksi dekkarit ja jännityskirjat sekä eräkirjat ovat omana kokonaisuutenaan. Tämä käytäntö on nyt otettu käyttöön myös aikuisten dvd-elokuvien osastolla. Omina kokonaisuuksinaan ovat:

• Kotimaiset elokuvat ja sarjat
• Ulkomaiset jännityselokuvat ja -sarjat (sis. myös dekkarit, toimintaelokuvat sekä suurimman osan westerneistä ja osan seikkailuelokuvista)
• Ulkomaiset sotaelokuvat ja -sarjat
• Ulkomaiset kauhu / sci-fi / fantasiaelokuvat ja -sarjat
• Ulkomaiset komediaelokuvat ja -sarjat
• Ulkomaiset elokuvat ja sarjat
• Dokumentit ja tieto-dvd:t

Ulkomaiset elokuvat ja sarjat -luokkaan jäävät siis draamaelokuvat ja lajityypillisesti epämääräiset elokuvat, esim. komediallisia elementtejä sisältävät draamat ja psykologiset elokuvat.





Lajityypit erottaa paitsi hyllymerkinnöistä, myös kansiselkämyksen alareunaan kiinnitetystä genremerkinnästä. Lisäksi on käytetty lisämerkintöjä Sarjat ja Romantiikka. Näin esimerkiksi ulkomaiset romanttiset komediat erottuvat paremmin ulkomaisten komedioiden hyllystä ja kotimaiset sarjat erottuvat kotimaisten elokuvien ja sarjojen hyllystä. Sarjat merkitsevät alunperin televisiota varten luotuja sarjaohjelmia, joissa on tavallisesti huomattavasti enemmän katsottavaa kuin elokuvissa.

Dvd:iden luokittaminen lajityypeittäin on toisinaan hankalaa. Minne laitetaan esimerkiksi romanttinen kauhukomedia? Luokituksessa on pyritty löytämään elokuvien ja sarjojen pääasiallinen luokka. Esimerkin kaltaisessa elokuvassa voitaisiin katsoa kauhu- ja romantiikkaelementtien olevan toissijaisia, jolloin dvd päätyy komediahyllyyn romantiikka-lisämerkinnällä.



Dvd:iden merkitseminen on vielä kesken, joten hyllyillä saattaa esiintyä lievää epäjärjestystä. Kirjastolle on viime kuukausina hankittu kirjaimellisesti satoja uusia dvd:itä, joten tutustuminen uusiutuneeseen aikuisten elokuva- ja sarjavalikoimaan on enemmän kuin kannattavaa. Uutuuksia on kerätty dvd-hyllyn viereiselle pöydälle ja erilliseen uutuushyllyyn.