Kirjastomyyttejä, osa 8

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #8: "Myöhästymismaksut ovat ihan hirveä synti, joista jää pysyvä tahra asiakastietoihin, ja tällaisia asiakkaita pidetään automaattisesti muita huonompina."

Uskallamme väittää, että jokaisella vähänkin aktiivisemmin kirjastoa käyttävällä asiakkaalla on joskus ollut myöhästymismaksuja - varsinkin nykykäytännön aikana, jolloin maksut alkavat kertyä useimmissa tapauksissa heti eräpäivän ylittyessä (lue lisää maksukäytännöistä). Näin ollen olisi täysin pöljää arvottaa asiakkaita sen mukaan kuinka paljon heillä on ollut maksuja. Tämä ei ole edes mahdollista, koska maksuista ei jää merkintää asiakastietoihin sen jälkeen, kun ne on hoidettu, eikä kenelläkään riitä muistikapasiteettia tai mielenkiintoa muistella vahinkoja, joita sattuu kaikille.

Myöhästymismaksuja peritään, jotta eräpäivillä olisi merkitystä käytännön tasolla, kirjastossa säilyisi järjestys ja asiakkaat olisivat keskenään tasa-arvoisia. Ilman niitä lainoja voisi pitää itsellään niin pitkään kuin huvittaa eikä kirjaston hyllyissä olisi lopulta mitään mielenkiintoista muuten kuin sattumanvaraisesti.

Myöhästymismaksuilla itsellään ei ole eräpäivää eikä niistä peritä korkoa. Maksuja ei kuitenkaan kannata kerryttää, sillä tietyn rajan ylityttyä seuraa lainauskielto. Emme myöskään missään tapauksessa suosittele myöhästymismaksujen kerryttämistä kirjaston taloudelliseksi tukemiseksi - sitä teet parhaiten lainaamalla sekä käyttämällä kirjaston palveluja aktiivisesti ja sääntöjen mukaisesti.

Summa summarum; kun tulet kirjastoon hoitamaan myöhästymis- tai muita maksujasi, emme kohtele sinua rikollisena, vaan ihmisenä.

Kirjastomyyttejä, osa 7

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #7: "Jos on ottanut hyllystä kirjan eikä muista tarkalleen mistä sen otti, on parempi laittaa se umpimähkään jonnekin kirjojen väliin kuin vain jättää sitä lojumaan ympäriinsä - pysyvätpähän ainakin hyllyt siisteinä!"

Älä tee näin.

Hyllyjen siisteys ja järjestys (vastakohtana epäjärjestykselle) ovat kaksi eri asiaa. Kirjasto pyrkii pitämään hyllyt sekä siisteinä että järjestyksessä, mutta ensisijaisesti kirjojen tulee olla järjestyksessä.



Yläpuolella olevassa kuvassa hylly on äärimmäisen siisti, mutta äärimmäisessä epäjärjestyksessä. Kirjat eivät ole luokkajärjestyksessä eivätkä edes aakkosjärjestyksessä. Jos koko kirjasto olisi järjestetty näin, kukaan ei löytäisi sieltä hakemiansa kirjoja.



Tässä kuvassa hylly on erittäin epäsiisti, mutta kirjat ovat järjestyksessä. Ne ovat kaikki samaa luokkaa (86.4) ja ne on järjestetty aakkosiin. Hylly ei ole ilo silmälle, mutta kun haetaan tiettyä kirjaa, sen löytää taatusti tällä tavoin järjestetystä hyllystä, ja näin ollen tämä tilanne on huomattavasti parempi kuin ensin mainittu. Kaiken lisäksi tällaisen hyllyn siistimiseen menee vain muutama sekunti.



Tilannekuvassa 3 yksi kirja on väärässä paikassa. Huomaatko mikä se on? Ei se mitään, emme mekään huomaisi ohimennen. Eksynyt tapaus on vasemmanpuoleisin kirja. Se ei ole fyysisesti kaukana omasta paikastaan, mutta jos tehtäväksi tulisi löytää tämä nimenomainen kirja, todennäköisyys onnistumiselle olisi äärimmäisen pieni. Hylly näyttää täysin siistiltä ja järjestyksessä olevalta, joten nopealla vilkaisulla kirjaa ei löydä.



Tässä tilanteessa kirja on selkeästi väärässä paikassa. Kun hyllyt aamuisin käydään läpi, kirjastotyöntekijän on helppo huomata omalta paikaltaan erkaantunut kirja - olipa se sitten miten kaukana omasta hyllystään tahansa - ja laittaa se oikeaan paikkaan. Jos et siis ole täysin varma mistä otit kirjan, laita se näkyvästi väärään paikkaan.

Kirjastomyyttejä, osa 6

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #6: "Kirjaston luokitusjärjestelmä on hirveän vaikea ja suorastaan järjetön."

Varoitus! Seuraa pitkähkö ja tylsä kirjastofilosofinen selonteko, joka ei sovi heikkohermoisille.

Nimittäin! Mikään kokonaisvaltainen tiedonluokittelujärjestelmä ei ole täydellinen – pyrkimyksenä kun on vähemmän vaatimattomasti koko inhimillisen tiedon järjestäminen hierarkisiin numeroluokkiin – mutta yleinen suomalainen kirjastoluokitus (YKL) on melkoisen hyvä yritys miltei mahdottomassa tehtävässä, käyttäen pelkästään kokonaislukuja 0-99 sekä niiden desimaaleja.


Kirjastotarran anatomia rautalankaesityksenä

Jokaisella kirjaston teoksella on osasto, luokka ja lisäksi mahdollisesti hylly, mitkä yhdessä ilmaisevat paitsi teoksen sisällön, myös sen fyysisen sijainnin kirjaston kokoelmassa.

Luokkanumero muodostuu pääluokasta, joka on aina kaksinumeroinen, sekä pääluokan mahdollisista desimaaleista. Yllä olevassa kuvassa pääluokka on 84 eli kertomakirjallisuus, desimaalin 2 täsmentäessä kyseessä olevan suomenkielinen kertomakirjallinen teos.

Karkeasti yleistettynä, mitä enemmän desimaaleja luokkanumerossa on, sitä erikoistuneempi teos on kyseessä. Esimerkiksi teos, jonka luokka on 78, käsittelee musiikkia yleisesti. Sen sijaan teos, jonka luokka on 78.48163, käsittelee japanilaista kansanmusiikkia. Jokainen lisätty desimaali vie aihetta rajatummalle alueelle. Edellisen esimerkin mukaisesti:

78 - musiikki yleisesti
78.4 - kansanmusiikki yleisesti
78.48 - Euroopan ulkopuolisten maanosien kansanmusiikki
78.481 - Aasian kansanmusiikki
78.4816 - Itä-Aasian kansanmusiikki
78.48163 - Japanin kansanmusiikki

Mihin teos, jonka luokka on 78.48163, sijoittuu kirjastossa, riippuu kirjaston hyllyrakenteesta. Suuri kokoelma on yleensä syytä jakaa tarkempiin osa-alueisiin. Harjavallan kirjastossa japanilainen kansanmusiikkilevy päätyisi luokkaan 78.4, koska tarkempaa kansanmusiikkiluokkaa ei ole. Teos sijoittuu kirjastossa aina pistettä lähimpänä olevan desimaalin mukaan.

Koska edellinen virke ei todennäköisesti avaudu äkkiseltään, otetaan toinen, käytännönläheisempi esimerkki. Harjavallan kirjastossa on seuraavat hyllyt:

79 - urheilu ja liikunta
... jne.
79.3 - palloilu
79.31 - jalkapallo
79.37 - jääkiekko ja jääpallo
79.4 - retkeily, ulkoilu
... jne.

Hylly 79.3 on hierarkisesti hyllyn 79 alapuolella, sillä palloilu on yksi urheilun ja liikunnan muoto. Luokat 79.31 ja 79.37 taas ovat luokan 79.3 alapuolella, koska jalkapallo ja jääkiekko ovat eräitä palloilun lajeja. (Tämä on hyvä esimerkki hierarkisen järjestelmän suurpiirteisyydestä, sillä joku saattaisi olla eri mieltä jääkiekon luokittelemisesta palloiluksi; syy luokitukseen on historiallinen.)

Esimerkiksi hyllyjä 79.34 (golf) tai 79.35 (tennis) ei ole Harjavallassa, koska näiden luokkien kirjoja ei ole tarpeeksi, jotta hyllyjen perustaminen olisi mielekästä. Luokkien 79.34 ja 79.35 omaavia kirjoja kyllä on kokoelmassa; ne sijoittuvat hyllyyn 79.3, koska se on lähin ylempi luokka, jolla on oma hyllynsä. Jossain pienemmässä kirjastossa saattaisi olla pelkästään hylly 79, jolloin siihen sijoittuisivat kaikki luokan 79 kirjat, riippumatta niiden desimaaleista.

YKL-järjestelmä ei ole salainen, vaan kaikkien nähtävissä ja selattavissa osoitteessa ykl.kirjastot.fi. Ja ei: kirjaston henkilökunta ei osaa luokitusjärjestelmää sataprosenttisesti ulkoa, korkeintaan pääluokat ja desimaalit noin seitsenkymmentäprosenttisesti. ;)

Seuraavassa osassa käsitellään lisää hyllyjärjestyksen filosofiaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset