Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.
On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.
Myytti #3: "Kirjastotyö on pelkkää lainaustiskissä istumista."
Yhdeltätoista tiskiin, seitsemältä kotiin, se on sellainen kirjastotädin maanantai?
Tämä on varmastikin nopealla vilkaisulla kirjastotyön näkyvin osa, mutta ei vie ajallisesti puoliakaan kirjaston työntekijän päivästä.
Kuten
ensimmäisessä Kirjastomyyttejä-osassa todettiin, työaamut alkavat monenkirjavilla aamutoimilla. Päivätoimet ovat sitäkin monenkirjavampia. Asiakaspalvelu kuuluu näihin ja on eittämättä yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein. Mutta kuten sanottua, muitakin tehtäviä on, muun muassa:
- Aineiston valinta ja hankinta
- Saapuvien kirjalähetysten käsittely
- Luettelointi
- Tarroittaminen ja muovittaminen
- Kirjojen korjaaminen
- Kokoelmatyö
- Satutuntien ynnä muiden tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen
- Markkinointi
Kirjastoon ei suinkaan
hankita automaattisesti kaikkea, mitä sinne tarjotaan, vaan
valinnan tekee henkilökunta. Kaikkea olisi varaa eikä syytäkään hankkia, vaan määrärahojen puitteissa hankitaan sellaista aineistoa, jonka arvioidaan kiinnostavan harjavaltalaisia. Arvioiden tukena ovat lainaustilastot ja suora kokemus siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa - toisin sanoen yhteys asiakkaisiin. Aineiston välittäjiltä tulee uutuuslistoja viikottain, joten valintaa ja hankintaa tehdään käytännössä koko ajan. Viikottain tulee myös uutuuslähetyksiä, jotka henkilökunta
käsittelee vaihe vaiheelta lainauskuntoon.
Kirjastomaailmassa
luettelointi tarkoittaa lainattavan aineiston tietojen siirtämistä tietokoneelle. Näihin tietoihin lukeutuvat mm. tekijätiedot, nimi, sisällön määrä ja laatu, julkaisutiedot sekä luokitus; yleisesti ottaen kaikki mahdollinen tieto, minkä kukaan kyseessä olevasta teoksesta mahdollisesti haluaisi tietää. Luettelointi muistuttaa ulkoisesti hieman tietokoneohjelmointia, mistä voi johtaa karkean vertauksen: jokainen teos ohjelmoidaan kirjaston tietokantaan. Näin kaikki teokset ovat löydettävissä kirjaston aineistotietokannasta ja paikannettavissa kirjaston hyllyistä.
Esimerkki luettelointitietueesta (klikkaa suurentaaksesi kuvaa).
Kun teos on luetteloitu, se
tarroitetaan. Tarra sisältää kirjan perustiedot, luokkanumeron ja hyllytunnuksen, sen muista kirjoista yksiselitteisesti erottavan nidetunnuksen sekä viivakoodin, joka nopeuttaa sen käsittelyä (erityisesti lainaamista ja palauttamista). Lopuksi, mikäli kyseessä on kirja tai pahvikantinen CD, teos
päällystetään muovilla sen eliniän pidentämiseksi.
Muovittaminenkaan tosin ei ole mikään maaginen suoja: ahkerassa käytössä olevat kirjat kaipaavat monesti
korjaamista, mikä on oma taitolajinsa. Kirjastolla on siihen omat erityisvälineensä ja koulutettu henkilökunta. Onkin syytä huomauttaa, että mikäli lainaamastasi kirjasta esimerkiksi irtoaa sivuja, niitä ei tule yrittää itse kiinnittää takaisin. Kirjaston henkilökunta kyllä hoitaa asian, kun kirja palautuu, eikä tavallisesta käytön ja ajan aiheuttamasta kulumisesta veloiteta asiakasta.
Korjattavana olevia kirjoja ja korjausvälineitä.
Kokoelmatyöhön kuuluu mm. aineiston uudelleenjärjestelyä ja karsintaa. Vanhaa ja käyttämätöntä materiaalia poistetaan kirjaston kokoelmasta jatkuvasti ja ainoastaan osa tästä aineistosta menee myyntiin. Tämä on eräällä tapaa samanlainen prosessi kuin uuden aineiston valinta: henkilökunta arvioi mikä aineisto ei ole enää tarpeellista kokoelmassa. Koska kirjoja ja muuta lainattavaa aineistoa tulee koko ajan lisää eikä saapuvan ja poistuvan aineiston suhde ole sama, hyllyjärjestys ei voi pysyä pitkään samanlaisena vaan tarvitaan uudelleenjärjestelyjä. Joskus uudelleenjärjestelyt ovat
melko näkyviä, toisinaan vähemmän.
Kirjasto järjestää myös kaikenlaisia
tapahtumia ja toimintaa eri-ikäisille asiakkailleen. Hyvä esimerkki tästä ovat lasten jokaperjantaiset
satu- ja askartelutunnit sekä miesten ja naisten
luku- ja keskustelupiirit. Näiden tapahtumien järjestäminen vie parhaimmillaan paljon aikaa.
Tapahtumia ja kirjastoa yleensäkin pitää myös tehdä tunnetuksi,
markkinoida. Esimerkiksi kirjaston tiloissa olevien mainosten (jotka henkilökunta laatii itse), lehti-ilmoitusten sekä
Facebook- ja
Twitter-ilmoittelun lisäksi markkinointiin voi ja tuleekin lukea myös tämä blogi.
Ja kaikki tämä on vain pintaraapaisu ihmeellisestä maailmasta, joka on kirjastotyö.
Seuraavassa osassa käsitellään kirjaston henkilökunnan lukeneisuutta.
Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset
Harjavallan kirjastossa on noin 76000 kirjaa, muusta aineistosta puhumattakaan. Pelkästään aikuisten romaaneja on noin 25000, mikä tarkoittaisi että 43 vuoden ikään (henkilökunnan keski-ikä) ehtineen työntekijän olisi pitänyt lukea noin kaksi, mielellään kolme romaania joka ikinen päivä koko aikuisiänsä ajan päästäkseen kyseiseen tavoitteeseen. Siihen päälle sitten vielä tietokirjat, lasten ja nuorten aineisto sekä muu kuin kirja-aineisto. Yhteensä Harjavallan kirjastossa on reilut 80000 kirjaa, elokuvaa, cd-levyä ynnä muuta teosta. Koko henkilökunnalle tasaisesti jaettuna se tekisi "vain" noin 13333 teosta, eli vain puolitoista läpikäytävää teosta jokaiselle aikuisiän päivälle 43 ikävuoteen mennessä.
