Kirjastomyyttejä, osa 7

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #7: "Jos on ottanut hyllystä kirjan eikä muista tarkalleen mistä sen otti, on parempi laittaa se umpimähkään jonnekin kirjojen väliin kuin vain jättää sitä lojumaan ympäriinsä - pysyvätpähän ainakin hyllyt siisteinä!"

Älä tee näin.

Hyllyjen siisteys ja järjestys (vastakohtana epäjärjestykselle) ovat kaksi eri asiaa. Kirjasto pyrkii pitämään hyllyt sekä siisteinä että järjestyksessä, mutta ensisijaisesti kirjojen tulee olla järjestyksessä.



Yläpuolella olevassa kuvassa hylly on äärimmäisen siisti, mutta äärimmäisessä epäjärjestyksessä. Kirjat eivät ole luokkajärjestyksessä eivätkä edes aakkosjärjestyksessä. Jos koko kirjasto olisi järjestetty näin, kukaan ei löytäisi sieltä hakemiansa kirjoja.



Tässä kuvassa hylly on erittäin epäsiisti, mutta kirjat ovat järjestyksessä. Ne ovat kaikki samaa luokkaa (86.4) ja ne on järjestetty aakkosiin. Hylly ei ole ilo silmälle, mutta kun haetaan tiettyä kirjaa, sen löytää taatusti tällä tavoin järjestetystä hyllystä, ja näin ollen tämä tilanne on huomattavasti parempi kuin ensin mainittu. Kaiken lisäksi tällaisen hyllyn siistimiseen menee vain muutama sekunti.



Tilannekuvassa 3 yksi kirja on väärässä paikassa. Huomaatko mikä se on? Ei se mitään, emme mekään huomaisi ohimennen. Eksynyt tapaus on vasemmanpuoleisin kirja. Se ei ole fyysisesti kaukana omasta paikastaan, mutta jos tehtäväksi tulisi löytää tämä nimenomainen kirja, todennäköisyys onnistumiselle olisi äärimmäisen pieni. Hylly näyttää täysin siistiltä ja järjestyksessä olevalta, joten nopealla vilkaisulla kirjaa ei löydä.



Tässä tilanteessa kirja on selkeästi väärässä paikassa. Kun hyllyt aamuisin käydään läpi, kirjastotyöntekijän on helppo huomata omalta paikaltaan erkaantunut kirja - olipa se sitten miten kaukana omasta hyllystään tahansa - ja laittaa se oikeaan paikkaan. Jos et siis ole täysin varma mistä otit kirjan, laita se näkyvästi väärään paikkaan.

Kirjastomyyttejä, osa 6

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #6: "Kirjaston luokitusjärjestelmä on hirveän vaikea ja suorastaan järjetön."

Varoitus! Seuraa pitkähkö ja tylsä kirjastofilosofinen selonteko, joka ei sovi heikkohermoisille.

Nimittäin! Mikään kokonaisvaltainen tiedonluokittelujärjestelmä ei ole täydellinen – pyrkimyksenä kun on vähemmän vaatimattomasti koko inhimillisen tiedon järjestäminen hierarkisiin numeroluokkiin – mutta yleinen suomalainen kirjastoluokitus (YKL) on melkoisen hyvä yritys miltei mahdottomassa tehtävässä, käyttäen pelkästään kokonaislukuja 0-99 sekä niiden desimaaleja.


Kirjastotarran anatomia rautalankaesityksenä

Jokaisella kirjaston teoksella on osasto, luokka ja lisäksi mahdollisesti hylly, mitkä yhdessä ilmaisevat paitsi teoksen sisällön, myös sen fyysisen sijainnin kirjaston kokoelmassa.

Luokkanumero muodostuu pääluokasta, joka on aina kaksinumeroinen, sekä pääluokan mahdollisista desimaaleista. Yllä olevassa kuvassa pääluokka on 84 eli kertomakirjallisuus, desimaalin 2 täsmentäessä kyseessä olevan suomenkielinen kertomakirjallinen teos.

Karkeasti yleistettynä, mitä enemmän desimaaleja luokkanumerossa on, sitä erikoistuneempi teos on kyseessä. Esimerkiksi teos, jonka luokka on 78, käsittelee musiikkia yleisesti. Sen sijaan teos, jonka luokka on 78.48163, käsittelee japanilaista kansanmusiikkia. Jokainen lisätty desimaali vie aihetta rajatummalle alueelle. Edellisen esimerkin mukaisesti:

78 - musiikki yleisesti
78.4 - kansanmusiikki yleisesti
78.48 - Euroopan ulkopuolisten maanosien kansanmusiikki
78.481 - Aasian kansanmusiikki
78.4816 - Itä-Aasian kansanmusiikki
78.48163 - Japanin kansanmusiikki

Mihin teos, jonka luokka on 78.48163, sijoittuu kirjastossa, riippuu kirjaston hyllyrakenteesta. Suuri kokoelma on yleensä syytä jakaa tarkempiin osa-alueisiin. Harjavallan kirjastossa japanilainen kansanmusiikkilevy päätyisi luokkaan 78.4, koska tarkempaa kansanmusiikkiluokkaa ei ole. Teos sijoittuu kirjastossa aina pistettä lähimpänä olevan desimaalin mukaan.

Koska edellinen virke ei todennäköisesti avaudu äkkiseltään, otetaan toinen, käytännönläheisempi esimerkki. Harjavallan kirjastossa on seuraavat hyllyt:

79 - urheilu ja liikunta
... jne.
79.3 - palloilu
79.31 - jalkapallo
79.37 - jääkiekko ja jääpallo
79.4 - retkeily, ulkoilu
... jne.

Hylly 79.3 on hierarkisesti hyllyn 79 alapuolella, sillä palloilu on yksi urheilun ja liikunnan muoto. Luokat 79.31 ja 79.37 taas ovat luokan 79.3 alapuolella, koska jalkapallo ja jääkiekko ovat eräitä palloilun lajeja. (Tämä on hyvä esimerkki hierarkisen järjestelmän suurpiirteisyydestä, sillä joku saattaisi olla eri mieltä jääkiekon luokittelemisesta palloiluksi; syy luokitukseen on historiallinen.)

Esimerkiksi hyllyjä 79.34 (golf) tai 79.35 (tennis) ei ole Harjavallassa, koska näiden luokkien kirjoja ei ole tarpeeksi, jotta hyllyjen perustaminen olisi mielekästä. Luokkien 79.34 ja 79.35 omaavia kirjoja kyllä on kokoelmassa; ne sijoittuvat hyllyyn 79.3, koska se on lähin ylempi luokka, jolla on oma hyllynsä. Jossain pienemmässä kirjastossa saattaisi olla pelkästään hylly 79, jolloin siihen sijoittuisivat kaikki luokan 79 kirjat, riippumatta niiden desimaaleista.

YKL-järjestelmä ei ole salainen, vaan kaikkien nähtävissä ja selattavissa osoitteessa ykl.kirjastot.fi. Ja ei: kirjaston henkilökunta ei osaa luokitusjärjestelmää sataprosenttisesti ulkoa, korkeintaan pääluokat ja desimaalit noin seitsenkymmentäprosenttisesti. ;)

Seuraavassa osassa käsitellään lisää hyllyjärjestyksen filosofiaa.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Kirjastomyyttejä, osa 5

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #5: "Kirjaston tiskissä istuvaa henkilöä saa häiritä vain äärimmäisissä hätätilanteissa."

Jostain syystä tämä myytti elää rinnakkain osassa 3 käsitellyn myytin kanssa, eli pahimmillaan stereotyyppinen kirjastovirkailija istuu koko päivän lainaus- ja palautustiskissä eikä häntä saa missään nimessä "häiritä". Aika tylsää!

Onneksi asia ei ole näin. Tiskin ääressä istuva työntekijä on siinä nimenomaan asiakkaita varten. Vaikka tiskissä istuessa tehdään aina muita työtehtäviä, ne voi ja tulee keskeyttää asiakaspalvelun ajaksi. Tiskivuoro (jota ei pidä sekoittaa tiskaamiseen, minkä hoitaa astianpesukone) kestää henkilöstötilanteesta riippuen maksimissaan kolme tuntia, joten muita työtehtäviä ehtii tiskivuoron ulkopuolellakin. Työntekijän saa myös pyytää hyllyjen väliin mukaan, sillä henkilökunnan työtiloista voi yleensä kellonsoitolla pyytää jonkun tuuraamaan siksi aikaa - ja jos ei voi, muut joutuvat vain yksinkertaisesti odottamaan vuoroaan.

Kirjaston työntekijöihin voi törmätä myös muualla kuin tiskissä ja heitä saa "häiritä" aivan samalla tavalla.

Seuraavassa osassa käsitellään kirjaston luokitusjärjestelmää.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

Kirjastomyyttejä, osa 4

Kirjastomyyttejä-sarjassa käsitellään yleisiä väärinkäsityksiä kirjastosta ja kirjastotyöstä. Vaikka kirjoitusten ote saattaa olla tiukasta asiasisällöstä huolimatta hieman leikkimielinen, tarkoituksena ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan tehdä kirjastoa tutummaksi asiakkaillemme.

On huomautettava, että vaikka yhtäläisyyksiä kaikkien (yleisten) kirjaston välillä varmasti on, nämä kirjoitukset peilaavat sellaisenaan ainoastaan Harjavallan kaupunginkirjaston arkea ja käytäntöjä.

Myytti #4: "Kirjaston työntekijät ovat lukeneet melkein kaikki kirjaston kirjat."

Harjavallan kirjastossa on noin 76000 kirjaa, muusta aineistosta puhumattakaan. Pelkästään aikuisten romaaneja on noin 25000, mikä tarkoittaisi että 43 vuoden ikään (henkilökunnan keski-ikä) ehtineen työntekijän olisi pitänyt lukea noin kaksi, mielellään kolme romaania joka ikinen päivä koko aikuisiänsä ajan päästäkseen kyseiseen tavoitteeseen. Siihen päälle sitten vielä tietokirjat, lasten ja nuorten aineisto sekä muu kuin kirja-aineisto. Yhteensä Harjavallan kirjastossa on reilut 80000 kirjaa, elokuvaa, cd-levyä ynnä muuta teosta. Koko henkilökunnalle tasaisesti jaettuna se tekisi "vain" noin 13333 teosta, eli vain puolitoista läpikäytävää teosta jokaiselle aikuisiän päivälle 43 ikävuoteen mennessä.

Lukeneisuus on kirjastoalalla ehdotonta valttia, mutta tarkkaavaisuus paikkaa vääjäämättömiä ajanpuutteen jättämiä aukkoja. Läpilukeminen ei ole edellytys sille, että tietää kirjan sisällöstä. Monesti riittää, että pitää silmänsä auki käsitellessään kirjoja. Eräällä tapaa kirjaston asiakkaat lukevat kirjoja meidän puolestamme: asiakaspalvelun (ja lainatilastojen) myötä näemme minkä tyyppisiä kirjoja ihmiset lukevat ja kenties saamme tietää myös mitä mieltä he olivat lukemastaan. Tämä helpottaa paitsi asiakkaiden neuvomista ja suositusten tekemistä, myös uusien hankintojen tekemistä.

Kun seuraavan kerran palautat kirjan kirjastoon, kerro palautusta vastaanottavalle työntekijälle mitä mieltä olit lukukokemuksesta. Autat meitä työssämme!

Seuraavassa osassa käsitellään lainaustiskissä istuvan työntekijän häiritsemistä.

Lue kaikki Kirjastomyyttejä-kirjoitukset

(Kirjapinokuvan otti nimimerkki swanksalot. Kuvaa käytetty lisenssinsä mukaisesti.)

Sähköistä ankeriasmenoa kirjastolla

Perjantaiaamuna 12.4. kirjastolla saatiin nauttia elävästä musiikista. Duo Sähköankerias eli Kimmo Haikonen ja Hamid Moeini ilahduttivat lapsia ja lapsenmielisiä kahden konsertin verran. Yhteensä konserteissa kävi lähes 200 ihmistä.


Vauhdikasta menoa.

Konserteissa kuultiin lauluja mm. auringosta ja sateesta, hiekkakakkujen tekemisestä, sirkushuveista sekä avaruusjunista. Yleisö pääsi osallistumaan paitsi laulamiseen myös musisointiin - sekä istumapaikoiltaan että lavalla. Yleisön osallistuminen oli innokasta, suurimman suosion saadessa varmaankin duon saippuakuplakone, jota halukkaat pääsivät operoimaan.

Kiitokset Sähköankerias-duolle taatusti mieleenpainuvasta elämyksestä!